Sirkka on nyt LEIKKULA

Sirkka Lekman on maistraatin päätöksellä 4.4.2017 alkaen

SIRKKA LEIKKULA. 

Nimi on itse keksitty. Uudessa sukunimessä on vähän leikkimiestä ja vähän siluettien leikkuuta. Säilytin Lekman-nimen avioeron jälkeen, koska en halunnut lasteni leimautuvan avioerolapsiksi. Nyt, 33 vuoden jälkeen, oli aika hankkiutua eroon lainanimestä ja saada ihan ikioma nimi. Nyt alkaa uusi elämä uusien asioiden äärellä.

SAKSET INARINJÄRVEN SYVYYKSIIN

Syksyllä 2017, kun Linnanmäen työrupeama on päättynyt, Sirkka lähtee naisystäväporukan kanssa Inariin eräkämpälle. Sieltä tehdään järvenselälle veneretki, jonka aikana siluettisakset upotetaan syvän järven syvänteeseen. Saksia ei takaisin saa. Sinne päättyy isän ja tyttären vuodesta 1934 vuoteen 2017, yhteensä 83 vuotta, keskeytyksettä jatkunut harrastus.

Muut kuvataiteilijat voivat tehdä töitä yksinäisissä ateljeetiloissaan, mutta muotokuvataiteilija tarvitsee mallin. Siksi töiden säätämiseen menee aikaa, tilaisuudet on sidottava kalentereihin ja jokaista varten on lähdettävä mallien luo. Mallit on houkuteltava malliksi ja pysymään hetki paikoillaan. Niinpä siluettitaiteilua tehdään siellä, missä on paljon väkeä; huvipuistoissa, messuilla ja juhlissa. Ja sielläkin on usein päiviä, jolloin kukaan ei halua teettää kuvaa. Yksinäisinä hetkinä valmistellaan keikkamatkoja, allekirjoitetaan kortteja, huolletaan välineitä, hankitaan tarvikkeita, harjoitellaan – ja ennen kaikkea – säädetään yksityiskohtia. Uuden elämän aloittaminen on mahdotonta.

Olen testamentannut siluettijäämistöni Harjavallan museolle, jonne vein myös isäni aineiston hänen kuolemansa jälkeen. Inarinjärveen päätyvät siis varasakset symbolisessa seremoniassa sen merkiksi, että on aika lopettaa mainio harrastus. On paljon muuta tehtävää, jolle toivon löytyvän aikaa ja voimia. Odotan mielenkiinnolla, mitä ovia Sirkka Leikkulalle avautuu!