Skip to content

Sirkka on nyt LEIKKULA

Sirkka Lekman on maistraatin päätöksellä 4.4.2017 alkaen

SIRKKA LEIKKULA. 

Nimi on itse keksitty. Uudessa sukunimessä on vähän leikkimiestä ja vähän siluettien leikkuuta. Säilytin Lekman-nimen avioeron jälkeen, koska en halunnut lasteni leimautuvan avioerolapsiksi. Nyt, 33 vuoden jälkeen, oli aika hankkiutua eroon lainanimestä ja saada ihan ikioma nimi. Nyt alkaa uusi elämä uusien asioiden äärellä.

SAKSET INARINJÄRVEN SYVYYKSIIN

Syksyllä 2017, kun Linnanmäen työrupeama on päättynyt, Sirkka lähtee naisystäväporukan kanssa Inariin eräkämpälle. Sieltä tehdään järvenselälle veneretki, jonka aikana siluettisakset upotetaan syvän järven syvänteeseen. Saksia ei takaisin saa. Sinne päättyy isän ja tyttären vuodesta 1934 vuoteen 2017, yhteensä 83 vuotta, keskeytyksettä jatkunut harrastus.

Muut kuvataiteilijat voivat tehdä töitä yksinäisissä ateljeetiloissaan, mutta muotokuvataiteilija tarvitsee mallin. Siksi töiden säätämiseen menee aikaa, tilaisuudet on sidottava kalentereihin ja jokaista varten on lähdettävä mallien luo. Mallit on houkuteltava malliksi ja pysymään hetki paikoillaan. Niinpä siluettitaiteilua tehdään siellä, missä on paljon väkeä; huvipuistoissa, messuilla ja juhlissa. Ja sielläkin on usein päiviä, jolloin kukaan ei halua teettää kuvaa. Yksinäisinä hetkinä valmistellaan keikkamatkoja, allekirjoitetaan kortteja, huolletaan välineitä, hankitaan tarvikkeita, harjoitellaan – ja ennen kaikkea – säädetään yksityiskohtia. Uuden elämän aloittaminen on mahdotonta.

Olen testamentannut siluettijäämistöni Harjavallan museolle, jonne vein myös isäni aineiston hänen kuolemansa jälkeen. Inarinjärveen päätyvät siis varasakset symbolisessa seremoniassa sen merkiksi, että on aika lopettaa mainio harrastus. On paljon muuta tehtävää, jolle toivon löytyvän aikaa ja voimia. Odotan mielenkiinnolla, mitä ovia Sirkka Leikkulalle avautuu!

Siluetti-kirja julkaistu

Prometheus-kustannus Oy on julkaissut Sirkka Lekmanin kirjoittaman Siluetti-kirjan, joka julkistettiin Eero Mannisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi 26.7.2014 Linnanmäellä.

SILUETTI – varjokuvia ja niiden tekijöitä                                                           ISBN 978-952-5718-60-7

Kirja on kattava, poikkeuksellisen kaunis tietoteos ja lahjakirja. Se kertoo maailman vanhimman taidemuodon pitkästä historiasta, varjokuvien voittokulusta Aasiassa ja sitten Euroopassa, suomalaisista siluettitaiteilijoista sekä siluettien käyttömahdollisuuksista ja siluettitaiteen asemasta taidekentässä. Lopuksi annetaan vihjeitä uuden harrastuksen aloittamiseksi: Jos aloitat leikkaustyön, sitä ei voi jättää kesken. Sen juoni tempaa mukaansa ja siitä tulee ystävä, jonka seurassa varmasti viihtyy! Lisäksi kirja tarjoaa aloittelijalle sivujen täydeltä malleja, joita voi leikata aina uudestaan rutiinin kartuttamiseksi.

Maailmassa on siluettitaiteen harrastajia, joilla on omat yhdistyksensä. Niihin kuuluu satojatuhansia paperin leikkaamiseen hurahtaneita jäseniä esimerkiksi Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa. Yhdistykset  järjestävät jäsentensä leikkaamien kuvien näyttelyitä ja kilpailuja, jotka joissakin kylissä ja kaupungeissa ovat vuotuinen, odotettu tapahtuma. Kiinassa paperin leikkaaminen on yleinen harrastus ja monille arvostettu työ ja ammatti. Pekingin yliopistossa on paperinleikkaustaiteen professuuri. Arvostettu professori vieraili Suomessa joitakin vuosia sitten. Lue kirjasta, mitä sitten tapahtui.

Kirja on rakennettu niin, että sitä on hauska lukea esimerkiksi lastenlapsille. ”Mummi, lue vielä se vihreä sivu!” Ja mitä kiinnostavaa sieltä löytyykään? No Pikku-Kakkosen Sukkelat sakset-mies! Vihreällä sivulla kerrotaan, miten saksia televisiossa heilutellut Väinö on elämänsä elänyt ja mitä hänelle kuuluu nykyään.

Koska ahkerat siluettimaakarit ovat ikuistaneet suomalaisia jo reilun parinsadan vuoden ajan mustaan paperiin, siluetteja on perheiden hallussa satojatuhansia. Yksi merkittävä osa Sirkka Lekmanin työstä siluettien parissa on ollut vanhojen siluettikuvien tekijän tunnistaminen. Asiakkaat tuovat Lekmanille kuvan omasta sukulaisestaan ja haluavat tietää, kuka kuvan olisi voinut leikata, milloin ja missä se on saatettu tehdä. Nyt siluettikirjassa on malleja kaikilta tunnetuilta suomalaisilta siluettitaiteilijoilta, joten kuvan omistaja itsekin voi verrata hallussaan olevaa kuvaa niihin ja päästä perille kuvan leikanneen taiteilijan elämästä.

Eräs merkittävä esimerkki siluettikuvien tekijän tunnistamisesta kerrotaan Siluetti-kirjan sivuilla. Presidentin kesäasunnon Kultarannan kultaisen salongin seinällä on vuodesta 1930 saakka ollut siluettimuotokuvien kokoelma, joka käsittää 13 yksittäistä kuvaa Suomen kolmesta ensimmäisestä presidentistä ja heidän perhekunnastaan. Vaikka presidentillisten asumusten esineistö on luetteloitu ja niiden tekijät tunnistettu viimeistä haarukkaa ja mattoa myöten, siluettikokoelman tekijästä ei ole niiden valmistumisen jälkeen ollut mitään tietoa.

Veteraanikansanedustajien vierailun yhteydessä Kultarannassa 21.7.2009 Sirkka Lekman tarjoutui selvittämään kuvien tekijän. Presidentti Tarja Halonen otti tarjouksen mielihyvin vastaan. Lekman kutsui asiantuntijaksi professori Ritva Kavan, Emil Cedercreutzin museon silloisen johtajan. He luovuttivat tutkimusaineiston presidentille Kultarannassa 5.7.2010, kun kultaisen salongin siluettikokoelman valmistumisesta oli kulunut 80 vuotta. Tutukimustyö oli äärimmäisen jännittävää salapoliisityötä, mutta nyt on kuvien tekijä selvillä ja uudet presidentit voivat ylpeinä esitellä upeaa kokoelmaa Kultarannassa poikkeaville vierailleen.

Kirjassa on ylimääräisenä bonuksena Sirkka Lekmanin kirjoittama kuvitteellinen novelli siitä, miten erikoinen siluettitaideteos presidentin kesäasunnon seinälle olisi voinut syntyä.

Sirkka Lekmanin kirja Siluetti – Varjokuvia ja niiden tekijöitä on koko maailmassa ensimmäinen siluetteja käsittelevä kokonaisteos. Oli korkea aika saattaa yksien kansien sisään hajallaan ollut tieto tämän taidesuuntauksen yksityiskohdista. Kirjassa on myös oikaistu joitakin virheellisiä tietoja, joita siluetteihin ja niiden tekijöihin on liittynyt. Sen vuoksi kirjaa käyttävät lähdeteoksenaan kirjastot, kirjakaupat, museot, taidekaupat ja antikvariaatit, joiden henkilöstön pitää työnsä puolesta tietää yksityiskohtia tästä taidemuodosta ja niistä teoksista, joiden kanssa he joutuvat tekemisiin.

MIKÄ ON KIRJAN KANSIKUVAN SANOMA?

Nefertiti (Nofretete), Egyptin faraon Ekhnatonin puoliso 1300-luvun keskivaiheilla ennen ajanlaskumme alkua on päätynyt Siluetti-kirjan kanteen siksi, että hänen kaunis maalattu rintakuvansa on eräs maailman tunnetuimmista veistoksista. Siinä on ikiaikaista kauneutta, joka säilyy vuosituhansista vuosituhansiin. Alkuperäistä patsasta säilytetään Berliinin Egyptologisessa museossa.

Sirkka Lekman leikkasi Nefertitin siluettikuvan valokuvasta, joka A3-kokoisena kopiona oli liimattu hänen työhuoneensa ikkunaan. Kuvan tekeminen kesti viikon. Pään, päähineen ja kasvojen muoto, mittasuhteet, ilme ja oikea ruhtinaallinen, ei kuitenkaan ylimielinen, olemus oli oltava kohdallaan. Jos yksikin kohta petti, työ oli aloitettava alusta. Päähineessä ja kaulalla olevat koristelut oli tehtävä moneen kertaan ja harjoiteltava pikkutarkasti, koska siluettitaiteessa muotokuvia ei leikkaamisen jälkeen enää muutella. Niihin ei  lisäillä eikä niistä poisteta mitään. Kaiken on valmistuttava yhdellä leikkauskerralla. Niinpä kultaisia koristeluja varten leikattavat aukot eivät voi jatkua kuvan poikki laidasta laitaan, koska silloin kuva katkeaa eikä jatko-osia liimata kuvaan jälkeenpäin. Päähineen etupuolella oleviin kultaisiin koristeisiin oli jätettävä hiuksenhieno musta reunus, jotta kultaus ei ”karkaa” irti teoksesta kannen taustaväriin. Ja – kuten Nefertitin arvolle sopii – kannen kultaus on aitoa 18 karaatin kultaa.

Kirjan kansilehtien sanan SILUETTI kirjaimet on Sirkka Lekman leikannut yksitellen muinaisten egyptiläisten hieroglyfien koristeaiheiden mukaan. Kirjaimia on olemassa vain siluetti-sanaan tarvittavat 7 erilaista kappaletta. Ne ovat ainutlaatuisia yksilöitä, joita et löydä fonttikoneelta.

MIKSI JUURI NEFERTITI? Sirkka Lekman haluaa kansikuvalla kertoa, että siluettitaide on ikuista. Vanhimmat säilyneet eurooppalaiset muotokuvat ovat yli kolmesataa vuotta vanhoja. Luolamaalausten eläinsiluetit ovat ainakin 25000 vuoden takaa. Egyptiläiset hieroglyfit ja kreikkalaisissa maljakoissa seikkailevat sankarit ovat vuosituhansia vanhoja siluetteja.

Sirkka Lekmanin siluettipaperi on Saksassa valmistettua postimerkkipaperia. Sitä tehtiin aikaisemmin myös Suomessa, mutta kun suurin osa postimerkeistä on nykyisin tarroja, liimapaperin kulutus väheni eikä Suomessa ollut sille enää riittäviä markkinoita. Helsinkiläinen kirjapaino tilaa liimapaperin Saksasta. Liimallakin on korkeat laatuvaatimukset. Postimerkin pitää liimautua pienellä kostutuksella helposti alustaansa eikä se saa itsekseen koskaan irrota, kulkipa kirjekuori merkkeineen millaisissa olosuhteissa hyvänsä. Kirjapainossa paperi värjätään kolmeen kertaan mustaksi. Värissä on niin paljon auringon valoa estäviä pigmenttejä, että valonsäteet eivät niitä läpäise. Valkoinen pahvi, johon musta siluettikuva liimataan, on suomalaista myrkytöntä kartonkia. Se kestää hyvin aikaa kellastumatta tai harmaantumatta.

Sirkka Lekmanin siluettikuvilla on 1000 vuoden takuu. Niiden musta väri on samaa, mitä arkistointikynissä käytetään ja arkistointikynien jäljen täytyy kestää tuhat vuotta. Postimerkkien keräilijät eli filatelistit eivät ikinä antaisi paperinvalmistajalle anteeksi, jos heidän postimerkkinsä koskaan menisivät pilalle huonon paperilaadun vuoksi. Siksi myös siluettikuvat säilyvät sukupolvilta toiselle. Emme voi tietää, kenen siluetti jää vuosisadoiksi koristamaan tulevien perheiden koteja kuten Nefertiti Egyptologista museota.

Emme voi myöskään tietää, kuinka kauan lastenlastemme valokuvat säilyvät. Näkevätkö he aikuisina omia lapsuuskuviaan, kun mitään takuita digikuvien säilymisestä ei ole olemassa? Ikinä ei ole otettu niin paljon selfieitä ja muita  valokuvia kuin nykyisin. Koulukuvaamot toimittavat jättipaketin lasten valokuvia vuosittain kotiin. Kansa hukkuu kuvapaljouteen!

Mikä arvo voi siis nykyaikana olla antiikkisella siluettikuvalla?

Siluettikuvaa ei voi manipuloida meikeillä tai huulia mutristamalla. Kuvasta näkyy suvun perityt piirteet yli sukupolvien. Siluettikuva on taiteilijan tekemä muotokuva, joka on taideteos sinänsä. Kauniisti kehystettynä se on ikuinen muisto, joka saattaa jäädä elämään meidän jälkeemme vuosisadoiksi.

SILUETTI – VARJOKUVIA JA NIIDEN TEKIJÖITÄ –

kirjaa voit tilata Prometheus-kustannukselta tai Sirkka Lekmanilta sekä kirjakaupoista.

Siluettikansi